Made in France – lähiöt, etninen identiteetti ja kolme Ranskaa

 

“On est en guerre. Et dans toute guerre, il y a des victimes civiles.” (Olemme sodassa ja kuten kaikissa sodissa, on myös siviiliuhreja.) Näin sanottiin filmin ”Made in France”, ennakkotrailerilla. http://variety.com/2015/film/news/paris-attack-french-terrorist-thriller-made-in-france-1201640322/# Filmin esittäminen on toistaiseksi evätty.

Keskiviikkona 18.11 oli tarkoitus tulla ensi-iltaan elokuva Made in France, joka kertoo Ranskan lähiöistä ja niiden jihadismista. Filmi oli kertaalleen evätty tammikuun tapahtumien takia. Filmi kertoo journalistista, joka soluttautuu peitetarinalla jihadistiseen soluun. Sen mainokset revittiin nopeasti metrotunneleista ja busseista. Filmin mainosnauha on yhä netissä. Uutta aikaa ei ole annettu.

Miten Ranskan lähiöt näyttäytyvät vuoden 2005 mellakoiden jälkeen? Onko sellaista kuin kansallinen identiteetti? Miten Front National valmistautuu aluevaaleihin?

made in france

Välimeri ja La France mixte

”Mais je suis mediterranien”, Algeriassa syntynyt mutta Ranskassa kasvanut insinööriystäväni S sanoo. Hän ei identifioi itseään millään tavalla Pohjois-Afrikkaan, vaan Italiaan ja Espanjaan. Myös Ranskassa asuvat tunisialaiset ystäväni puhuvat olevansa ”Välimeren ihmisiä”.

Sellaisia, jotka pitävät seurasta, viinistä, yhteisöllisyydestä ja pitkään syömisestä. Kukaan ei välittömästi totea ”je suis pied noir” ”musulman laic” tai jopa ”francais”. Ranskassa on jälleen kerran Bataclanin iskujen jälkeen puhuttu kansallisesta identiteetistä, etnisestä diversiteetistä, lähiöistä ja sopeutumisesta. Bataclan on myös avannut näkökulman Ranskan selvittämättömään menneisyyteen, Algerian sotaan ja pinnan alla kyteviin Lähi-idän ongelmiin sekä Ranskan ulkopolitiikkaan.

Diversiteettiä vastaan

Perjantaiset Bataclanin iskut 13.11 oli suunnattu 10 ja 11. kaupunginosaan, joissa on värikäs etninen asujaimisto. Viimeisten tietojen mukaan yksi isku oli aiottu myös 18. kaupunginosaan, jossa ovat Montmartre ja Goutte D´Or. Goutte D´Or on eläväinen afrikkalaiskaupunginosa, jonka toreilla päivittäin afrikkalaisittain pukeutuvat naiset ostavat kamerunilaisia juureksia ja pelottavan näköisiä kaloja. Miehet ovat jääneet ulos juttelemaan polttamaan vahvaa tupakkaa ja aikakäsitys on sellainen, leppoisa. Venyvä.

Asuin 18.kaupunginosan kaupungintalon mairien lähellä ja seurasin kesällä, kun morsiamet saattueineen pyrähtivät sieltä kuin eksoottiset, värikkäät perhoset. Heitä seurasivat huutolaulavat, kimeitä ääniä päästävät naiset, jotka kurottelivat hennattuja käsivarsiaan.

Ranskalainen sosiologi Pierre-André Taguieff erottelee äskettäin ilmestyneessä kirjassaan ”Une France antijuive” (2015) kolme erilaista Ranskaa. 1) La France urbaine des élites mondialisées (Eliittien Ranska) 2) La France pheriphérique (Periferinen Ranska) 3) La France des banlieus « Les quartiers populaires » (Lähiöiden Ranska). Luokittelu on karkeahko, mutta se tuo hyvin esiin, sen että Ranska ei ole lopulta ole kovin yhtenäinen. Taguieffin kirja analysoi ennen kaikkea juutalaisvihaa, antisemitismiä ja sen historiaa Ranskassa. Lokakuussa kirjan ilmestyessä 2015 Taguieff totesi antisemitismin olevan yhä nousussa, useiden ranskalaisten juutalaisperheiden muuttavan Pohjois-Amerikkaan tai Israeliin. Bataclanin iskulla on silläkin kytkökset Lähi-idän kriisiin. Bataclanin teatterin omistaja oli juutalaistaustainen.

Paris_-_Traffic_and_an_old_Muslim_beggar_-_2755

Ei yksi vaan monta ranskaa.

Kuva: © Jorge Royan / http://www.royan.com.ar / CC-BY-SA-3.0

Isiksen propaganda ja fille fofolle

”Hän oli kiinnostunut vain puhelimestaan ja internetistä”, kertoo St. Denisissä kuolleen naisen, Hasna Aitboulachenin veli. Nainen ”joka eli milloin missäkin, käytti huumeita, joi alkoholia ja jolla oli huono maine” radikalisoitui puolisen vuotta ennen iskuja. Sitä ennen hän ei ollut edes avannut Koraania. Hasnan kohtalo herättää kysymyksen, mikä on naisten rooli Isiksen propagandassa? Miten maallistunut party girl unelmoi elämästä Isis- taistelijan puolisona? Jälleen kerran Ranskassa keskustellaan siitä, mitä tulisi tehdä.

Mitä tehdä Taguieffin luokittelemalle kolmelle Ranskalle? Se, että Nicolas Sarkozy avasi lähiöiden nuorille kiintiön ja ovet SciencePo-korkeakouluun oli vain kosmetiikkaa. Samalla ympäri Ranskaa on listattu useita pieniä islamvastaisia tekoja ja juutalaisen rabbin kimppuun oli hyökätty Marseillessa. Tulisiko radikaalisaarnaajien moskeijat sulkea ja radikaali saarnaajat karkottaa maasta? Entä mitä tehdä perheille, joiden lapset ovat radikalisoituneet? Tulisiko heidän saada psykologista apua? Isät, jotka ovat kertoneet etsineensä poikia Syyriasta, ovat antaneet haastatteluja pitkin vuotta. Millainen on islamyhteisön tulevaisuus, mutta ennen kaikkea myös muiden etnisten yhteisöjen, kuten juutalaisten?

Äärioikeisto Benetton-yhteiskuntaa vastaan

Nyt ennen aluevaaleja Marine Le Penin kommunikaatiotiimi lisää jatkuvasti twiittejä ja linkkejä uutisiin, jotka yhdistävät pakolaisuuden ja terrorismin. ”Me varoitimme!” Marine Le Penin slogan on ollut ”Emme halua Benetton-Ranskaa”. Äärioikeiston teemoina ovat ”la securité” (turvallisuus) ja ” le terrorisme” (terrorismi).

Vaateketju Benetton on käyttänyt vuosia etnistä markkinointia ja eritaustaisia malleja mainonnassaan. Samaan pyrki meikkijätti L´Oreal. Erilaiset etnistaustaiset naiset mainostivat huulipunia ja meikkivoiteita yhtenäisyyden ja diversiteetin nimessä. Bataclanin isku oli juuri vasten Benetton-Ranskaa.

Made in France

Keskiviikkona 18.11 oli tarkoitus tulla ensi-iltaan elokuva Made in France, joka kertoo lähiöistä ja niiden jihadismista. Sen esittäminen evätiin kertalleen Charlie Hebdon tapahtumien takia tammikuussa. Sen mainokset revittiin metrotunneleista. Filmin mainosnauhalla sanotaan « On est en guerre. Et dans toute guerre, il y a des victimes civiles. » (Ollaan sodassa. Ja kuten kaikissa sodissa, on siviiliuhreja.) Filmi on peruutettu eikä uutta tulemista ole ilmoitettu.

Taguieff, Pierre-André: Une France antijuive. Regards sur la nouvelle configuration judéophobes.

Kirjoittaja VTM, FM Laura Parkkinen on jatko-opiskelija ja tutkija Jyväskylän yliopistossa. Pienenä Laura halusi karjakoksi, mutta nyt Laura tekee väitöskirjaa populismista kommunikaationa. Laura on erityisesti kiinnostunut poliittisesta retoriikasta, Ranskan nykypolitiikasta, Marine Le Penistä, nationalismista, ranskalaisesta politiikan tutkimuksesta, Chavezista ja äärioikeiston naisista

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s