Leivän retoriikka suomalaisessa populismissa – Runeberg, Soini ja Saarijärven Paavo

 

NGF476513

 Eero Nikolai Jarnefelt(1863-1937), Raatajat rahanalaiset eli Kaski; 131×164 cm; Ateneumin taidemuseo. Valokuva: Hannu Aaltonen

Populistinen retoriikka käyttää tehokeinoinaan vastakohtaispareja ja kärjistyksiä, myyttejä, pathosta ja toistoa. Eräs suomalaisen poliittisen retoriikan erityispiirteistä on retoriikka leivästä, jota käytettiin esimerkiksi  1900-luvun maalaisliittolaisessa retoriikassa. Santeri Alkio puhui “leivästä” ja  1970-luvulla vennamolaisuus käytti leivän retoriikkaa.  Vennamo puhui vuonna 1970 eduskunnassa usein leivästä.  Juhani Myllyn mukaan Vennamo hyödytti Keskustan nimenmuutoksen myötä puolueen modernisointia ja kaupunkeihin tuloa, sen vanhakantainen retoriikka ja alkiolainen “leivänraivaajamies” jäi.

Leivän retoriikka voidaan johtaa Suomen kansallisrunoilija J. L. Runebergin runoon Saarijärven Paavo (Bonden Paavo), joka “pisti leipään puolet petäjäistä, kun leivän vei halla”. Paavon kilvoitteluun hallaisella maalla sisältyy eräänlainen suomalaisuuden tosiolevaisuus: sitkeys, periksiantamattomuus, nöyryys, työteliäisyys ja hurskaus.

“Pantiin leipään puolet petäjäistä, Kaksin verroin ojaa kaivoi Paavo,  lampaat myi ja siement’ osti, kylvi, saapui kevät, nietos tuli mailta. Mutt’ ei orahia vesi vienyt; Suvi saapui, raekuuro kulki,  kaatoi maahan puolet tähkäpäistä;  Saapui syksy, kaikki ryösti halla. Vaimo totesi: “Paavo parka, kovan onnen lapsi,  Kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs: Raskas kuolo, elo raskahampi.”  Paavo ei anna periksi: “Vaikka kokee, eipä hylkää Herra. Pane kaksin verroin petäjäistä. Kaksin kerroin laitan lannan maalle. Mutta tulon toivon taivahasta.”

Päivityksessään 24.1. 2016 plokissaan Soini kuvailee Perussuomalaisia. “Perussuomalaiset eivät ole pehmeän leivän syöjien puolue”.

“Perussuomalaiset eivät ole pehmeän leivän syöjien puolue. Kun on nollasta on aloitettu, tietää mitä on vastatuuli. Se ei meitä kaada vaan juuremme menevät entistä syvemmälle.”

Soini vetoaa Perussuomalaisten tarinaan “kun on nollasta aloitettu, tietää mitä on vastatuuli”. Lisäksi hän kirjoittaa, että “ei meitä kaada” vaan juuremme menevät “entistä syvemmälle.” Eli PS on eräänlainen moderni versio Paavosta, joka kilvoittelee hallan kanssa.

Saarijärven Paavoa on kritisoitu siitä, että hän ei ottanut aktiivisesti elämäänsä omaan käsiinsä vaan jäi odottamaan armoa. Runebergin Paavon syntyyn vaikutti toinen Paavo, Paavo Ruotsalainen ja herännäisyys. Herännäisyyttä käytettiin apuna muodostettaessa laajempaa myyttiä suomalaisuudesta. Ihmisen osa oli raataa ja kärsiä, mutta toisaalla koitti jumalallinen armo. Paavoa on pidetty jonkinlaisena suomalaisuuden arkkityyppinä, sitkeänä, mutta hurskaana, jonka kilvoittelu sai lähes jumalallisen hohdon.

Kun perussuomalaiset “eivät ole pehmeän leivän syöjien puolue”, se sisältää lähes paatoksellisen kansallishurmoksen. Toisaalla ovat ne “toiset” “pehmeän leivän syöjät”. Soini toistelee myös sellaisia adjektiiveja kuin “raaka” ja “kivinen”. Verbin “taistella” rinnalla on myös “uskoa”.

Lähteet:

Runeberg J.L : Saarijärven Paavo.

Mylly, Juhani: Kansallinen projekti – historiankirjoitus ja politiikka autonomisessa Suomessa. Turun yliopisto. 2002.


Kirjoittaja VTM, FM Laura Parkkinen on jatko-opiskelija ja tutkija Jyväskylän yliopistossa. Pienenä Laura halusi karjakoksi, mutta nyt Laura tekee väitöskirjaa populismista kommunikaationa. Laura on erityisesti kiinnostunut poliittisesta retoriikasta, Ranskan nykypolitiikasta, Marine Le Penistä, nationalismista, ranskalaisesta politiikan tutkimuksesta, Chavezista ja äärioikeiston naisista

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s