Donald Trump ja Flesch-Kincaidin kielitesti

 

Sarah_Palin_speaks_at_a_rally_after_endorsing_Republican_presidential_candidate_Donald_Trump.jpg

Sarah Palin ja Donald Trump. Kuvan ottanut Alex Hanson-Flickr, CC BY 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=46639276

”Free trade is terrible. Free trade can be wonderful if you have smart people. But we have stupid people!” Yhdysvaltalaisen republikaanien presidenttiehdokkaan Donald Trumpin suosion taustalla voidaan nähdä samoja mekanismeja ja samaa retoriikkaa kuin eurooppalaisten populistijohtajien. Mistä Trumpin suosio kertoo? Mitä yhteistä Donald Trumpin suosiossa on talouskriisiin ja eurooppalaiseen oikeistopopulismin suosioon?

Kielellisesti Trump käyttää yksinkertaista ja sanavarastoltaan ohutta kieltä. Flesch-Kincaidin kielitestin mukaan, joka kehitettiin Yhdysvaltain laivastoa varten, Trumpin kieli on lapsen tasolla ymmärtää ja hyvin konkreettista. Toki Flesch-Kincaidin kielitesti toimii parhaiten kirjoitetussa tekstissä eikä ole näin luotettava, mutta suuntaa antava se on. Trumpin sanavarastoon kuuluvat sellaiset taajan käytetyt ilmaukset kuten ”stupid”, ”great” ”good” ja ”bad”.

Amerikkalaisen populismin traditio ja historia

Amerikkalainen populismi syntyi agraaripopulistisena liikkeenä. The People´s Party perustettiin 1890, ja se puolusti maanviljelijöiden oikeuksia sekä vastusti eliittien valtaa. The People´s Party kukistui 1908. Vuonna 2009 perustettu organisoitumaton Tea Party, joka tunnetaan Suomessa teekutsuliikkeenä, vastustaa verotusta ja haluaa pienentää julkista sektoria. Useissa tutkimustraditioissa, erityisesti ranskalaisessa, populismi ymmärretään ennen kaikkea poliittisena tyylinä. Presidenttien puheissa on pitkä ”kansaa puolustava” traditio.

Populistitutkija Margaret Canovan nimeää yhdeksi populismin alalajiksi vaalipopulismin. ”Ovatko kaikki amerikkalaiset poliitikot populisteja?” kysyy ranskalainen, Yhdysvaltoihin erikoistunut professori Pierre Mandrini artikkelissaan ja viittaa presidentti Bill Clinton kirjoittaman kirjan nimeen ”Putting People First” 1993. Siinä Clinton vastustaa eliittejä ja asettaa kansan ”People” ensiarvoiseen asemaan. ”Donald Trump has tapped into America’s great populist tradition by speaking to concerns of working class voters”, totesi Sarah Palin. Millaisia yhteneväisyyksiä Trumpilla on eurooppalaisten populistien puheisiin ?

Hyvä pahaa vastaan ja korjaaja

Donald Trumpin puheissa hyvä taistelee pahaa vastaan. Hän antaa yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin ja esittää itsensä korjaajana. (”Health care? We are going to fix it!”) Hän esittää sen, miten ”tavalliset ihmiset tuntevat, ja mitä poliitikot pelkäävät sanoa”.

Tositelevisiotähti ja biljonääri Donald Trump ei ole ammattimainen poliitikko, vaan liikemiehenä systeemien ulkopuolelta tuleva outsider. Televisio-ohjelmista ja yrittäjyydestä tunnetun Silvio Berlusconin tarinassa ja esiintymissä on jotain samaa kuin Trumpin. Silvio Berlusconi aloitti uransa ovelta ovelle pölynimurikauppiaana.

Hän onnistui kertomaan jokaiselle asiakkaalle tarinan, jonka tämä halusi kuulla. Samaa Berlusconi sovelsi politiikkaan. Hän ikään kuin teki kuluttajatutkimuksen siitä, mitä italialaiset halusivat kuulla. Trump ja Berlusconi korostavat yrittämisen eetosta (voit tehdä mahdottomasta totta, Sinä onnistut! Self-made-man), machoilua, storytellingiä ja esiintyvät rehvakkaasti. Berlusconin suosion taustalla on myös impoliteness, tietoinen normien rikkominen ja esiintyminen viihdyttäjänä, ”The Comedian of Politics”. Harva eurooppalainen populisti on Berlusconin tavoin televisiokanavia omistava miljonääri, mutta rehvakkuus on osa esiintymistä. Berlusconi kertoi seuraajilleen, että heillä on mahdollisuus tulla hänen kaltaisikseen. ”Seuratkaa minua, teillä on mahdollisuus tulla minun kaltaisikseni”, sanoi hän. Samalla tavalla Donald Trump nostaa itsensä esikuvaksi. Kun perinteiset puolueet ja tavalliset puolueet puhuvat eurokriisistä abstraktein kääntein, populistiset puolueet ja Donald Trump konkretisoivat asioita.

Siirtolaisuus syntipukkina

Donald Trump on esittänyt kiisteltyjä lausumia siirtolaispolitiikasta ja meksikolaisista. Siirtolaisuutta on käytetty syntipukkina erityisesti Euroopan äärioikeistossa. Siirtolaisuudessa uhka nähdään ennen kaikkea ulkopuolelta tulevana ja se vahvistaa samalla nationalismia.

Vaikka poliittisen kommunikaation traditio Yhdysvalloissa ja Euroopassa on erilaista, talouskriisin keskellä valtaan nousee samantyylinen ”epä” poliitikko, joka sanoo asiat suoraan ja selkeästi, edustaa kansaa, osaa viihdyttää. ”The Donald story” ei ole vielä alkanut kunnolla, mutta sillä on selkeät vastineensa Euroopassa.

Alkuperäinen artikkeli on ilmestynyt Ulkopolitistissa ja sitä on muokattu.

Kirjoittaja VTM, FM Laura Parkkinen on jatko-opiskelija ja tutkija Jyväskylän yliopistossa. Pienenä Laura halusi karjakoksi, mutta nyt Laura tekee väitöskirjaa populismista kommunikaationa. Laura on erityisesti kiinnostunut poliittisesta retoriikasta, Ranskan nykypolitiikasta, Marine Le Penistä, nationalismista, ranskalaisesta politiikan tutkimuksesta, Chavezista ja äärioikeiston naisista

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s