Calais – living in the jungle

20151030_Syrians_and_Iraq_refugees_arrive_at_Skala_Sykamias_Lesvos_Greece_2.jpg

Vellovaa savimassaa ja niiden keskellä telttoja. Lapsi imee peukaloaan. Tilannekuvaa Calaisin Junglesta. Ranskan televisio näyttää kun humanitaarisen yhdistyksen kätilö, Carine (etunimellä), vaihtaa kengät kumisaappaisiin ja lähtee jakamaan serviettejä ja hygieniatarvikkeita. Kädessään hänellä on kumihanskat ja suun peittona suojain. Kampaaja kuivaa samalla hiuksiani, kun televisioruudussa kiukkuinen mies häätää televisiokamerat pois kuvaamasta. Kuvaruutu rakeilee ja ohjelma katkeaa. Ulkona vauraassa läntisessä Pariisissa sataa vettä ja leirillä Atlantin rannalla Calaisissa kahlataan savilammikoissa.

La Jungle

Eräs Ranskan tiedotusvälineiden vakiaihe on ollut marraskuusta lähtien Calais, nimeltään ”la jungle”, viidakko. La Jungle ei ole aiheeltaan uusi, se on ollut olemassa vuodesta 1999 lähtien. Vuonna 2002 sisäministeri Nicolas Sarkozy hajotti silloisen Calaisin leirin.

Nyt Ranskan mediassa on herätty uudestaan niihin olosuhteisiin, jotka siellä vallitsevat. Vessoja ei juuri ole, naisista joku on raskaana. Hygieniaolosuhteet ovat toivottomat. Teltoissa elää tuhansia ihmisiä. Calaisissa odotetaan parempaa elämää. Sen uskotaan löytyvän Englannista. Useimmilla ei ole papereita ja heillä on toiveena saada jalansija Ison Britannian työmarkkinoille edes pimeästi. Tiskaamaan, siivoamaan, mitä tahansa. Useilla on sukulaisia siellä ja moni haluaa englanninkielisen koulutuksen. Tällä viikolla Ranskan viranomaiset ovat sanoneet purkavansa leirin eteläosan. Samankaltaisista häädöistä voi lukea lehdistä. Pariisin liepeillä viranomaiset purkavat mustalaisleirin tai Pohjois-Pariisin liepeille muuttaneet syyrialaisleirit. Ranskan hallitus on pystyttänyt loppuvuodesta 2015 Calaisin Jungleen kontteja, mutta niitä varten tarvitaan rekisteröityminen. Sitä ne, joiden suuntana on Englanti, eivät halua tehdä.

Avustusorganisaatiot auttavat päivittäisessä elämässä

Leirillä ”Junglessa” toimivat avustusorganisaatiot, jotka tuovat sinne ruokaa, pyyhkeitä, pullotettua vettä ja hygieniatarvikkeita. Carine (josta televisio näyttää vain selän) on kätilö, joka käy siellä pari kertaa viikossa. Hänellä ei ole juuri yhteistä kieltä kaikkien pakolaisten kanssa. Hän on saanut seuraa nuoresta lääkäristä, joka tekee missioita, viimeksi Haitissa. Kukaan ei maksa lääkärille palkkaa, mutta hän rahoittaa itse itseään ”silloin kun voi”. ”Haluan tehdä velvollisuuteni. Tämä on kansallinen häpeäpilkku. Olosuhteet ovat ehkä pahimmat missä olen ollut. Ja olemme Euroopassa”, sanoo nuori mies.

Carinen mukaan leirillä on tuberkuloosia ja muita tauteja, jotka leviävät nopeaan. Ihmiset näkevät painajaisia. Carinen alaa ovat ennen kaikkea raskaana olevat naiset. Hän on todistanut keskenmenoja. Koko leiri on pystytetty saviselle maalle. Kun Atlantin rannikolla sataa tauotta, kaikkialla on märkää. Silti vapaaehtoiset eivät luovuta. Alueelle on pystytetty koulu, jossa opetellaan taivuttamaan ranskan verbejä. Tulkkien avulla asioidaan viranomaisten kanssa. Tarkkaa lukua siitä, montako ihmistä leirillä on ei ole. Carine arvelee siellä olevan n. 4 000-5 000 ihmistä.

La Jungle – synonyymi pakolaisuudelle

La Junglesta on tullut vähitellen synonyymi Euroopan pakolaisvirroille. Se näyttää selvästi sen, kuinka yhä useampi yrittää Eurooppaan. Pakolaiset ovat Eritreasta, Sudanista, Afganistanista ja Syyriasta, lähteneet konfliktialueilta tai elintason perässä, yhdistelmä näitä kaikkia. Ranskalaiset viranomaiset ovat hajottaneet leirin, mutta usea kääntyy takaisin jalkaisin. Suosituin maa on Saksa, jonne on yrittänyt 300 000 ihmistä.

Calaisin satamaa valvotaan, mutta silti moni yrittää sieltä Eurotunneliin ja sitä kautta Britanniaan. Heinäkuussa 2015 yhdellä viikolla 3500 ihmistä ylitti kanaalin Daily Mailin mukaan. Ranskan viranomaiset ovat voimattomia ja käyttäytyvät jopa uhkaavasti. Peter Sutherlandin, joka on erityisedustaja YK:n siirtolaisuusasioissa, mukaan vapaa liikkuvuus on uhattuna. Carine heittää televisiossa kumisaappaat jalastaan. Hänen työvuoronsa on ohi.

Kirjoittaja VTM, FM Laura Parkkinen on jatko-opiskelija ja tutkija Jyväskylän yliopistossa. Pienenä Laura halusi karjakoksi, mutta nyt Laura tekee väitöskirjaa populismista kommunikaationa. Laura on erityisesti kiinnostunut poliittisesta retoriikasta, Ranskan nykypolitiikasta, Marine Le Penistä, nationalismista, ranskalaisesta politiikan tutkimuksesta, Chavezista ja äärioikeiston naisista

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s